Reissu on nyt onnellisesti ohitse eilisen 10 tunnin ajon jälkeen. Tässä kokemukset Rukan ravintoloista ja kahviloista joissa tuli käytyä.
Tulopäivänä söimme 12 tunnin ajon jälkeen Rukan Pizza Stopissa, joka löytyy heti alueelle tullessa S-marketin yhteydestä. Listalta valitsimme Tropicanan ja Special Operan. Pizzat olivat hivenen mauttomia, mutta täyttivät tehtävänsä eli autoillessa ilmaantunut nälkä siirtyi.
Ensimmäisen moottorikelkkailun päätteeksi söimme niinikään S-marketin talosta löytyvässä Bosti Baarissa. Bostista saa niin poronkäristystä, leikettä, lihapullia kuin myös hampurilaisia. Me valitsimme listalta Big Burger ateriat ja täytyy kyllä sanoa, että todella harvoin tulee syötyä niin hyvää hampurilaista. Yleensä vastaavia purilaisia saa ravintolasta 20 euron hintaan tai sitten jostain yksittäisestä täyden kympin paikasta kuten tästä Bosti Baarista. Hinta tuolle superherkulle oli 5,5e ja ateriana 8,5 euroa. Suosittelen!
Torstaina suuntasimme Rukan lähitienoiden tutkimisen jälkeen Rukakeskukseen tarkoituksena syödä siellä. Olimme jo etukäteen katselleet, että Ravintola Colorado voisi olla hyvä vaihtoehto. Suuntasimme sinne vaunujen kanssa ja jäimme odottamaan pöytiinohjausta. Tarjoilija tuli ja tympeästi vain totesi, että vaunut pitää jättää ravintolan ulkopuolelle. Kysyimme vielä eikö johonkin väliin mahtuisi vaunujen kanssa kun lapsi todennäköisesti nukahtaa pian päiväunille. Tarjoilija vain totesi tympeästi taakseen katsomatta ettei mahdu, vaikka hänen takanaan näkyi lähes tyhjä ravintola ja myös selvästi väljempiäkin alueita. Erittäin huonoa asiakaspalvelua parhaimmillaan, jos ei kiinnosta niin ehkä kannattaisi vaihtaa alaa. Ruoasta ei siis tietoa, mutta huonoon palveluun lienee syytä varautua jo ennakkoon.
Coloradon fiaskon jälkeen päädyimme kysymään Rantasipi Rukahovin Kaltiokivi -ravintolasta. Heti ensimmäisenä tarjoilija sanoi, että voimme vapaasti katsoa sopivan pöydän ja jos ei vaunut mahdu niin he järjestelevät pöydät siten että vaunut saa hyvin pöydän luokse. Erittäin hieno aloitus! Löysimme hyvän sijainnin ja asetuimme tyytyväisinä tutkimaan listoja. Söimme Isännnän leikkeen ja Club Sandwichin, molemmat olivat oikein maukkaita. Palvelu koko ruokailun ajan oli poikkeuksellisen ystävällistä ja huomioonottavaa, suosittelen lämmöllä!
Toisen kelkkailukerran yhteydessä päätimme poiketa kahville kun kerran reitin varressa mainostettiin läheistä kahvilaa. Umpimetsässä vanhoja kelkanjälkiä seuraten päädyimme Rukan Salongin Cafe Kultalaan. Kahvi ja kaakao sekä limpparia + päivän leivoksina mokkapalat jotka olivat paloina suuret ja mahottoman makoisat ainakin näin sokerihiiren mielestä
Perjantaina oli tarkoitus koko mökkiporukalla lähteä syömään poroa. Pöytävarausta ei tajuttu ajoissa tehdä, joten alkuperäiseksi kohteeksi suunniteltu Riipisen Riistaravintola ei lopulta sopinut aikatauluihin. S-ryhmän Ravintola Rukan Kuksaan saatiin koko sakille pöydät joten sinne suuntasimme. Taisi olla viimeistä pöytää myöten tuokin täynnä, joten hyvä kun vielä kaksikin pöytää irtosi suht lyhyellä varotusajalla.
Alkupalaksi otimme kalapäreen jossa oli siian mätiä, savuahventa, kylmäsavuhaukea, graavilohta ja tuoretta rieskaa. Aivan mahtavan raikas ja hyvänmakuinen oikealla päreellä tarjoiltuna. Herkkua suorastaan! Pääruoaksi halusin itse kokeilla jotain erikoisuutta ja sen takia valitsin Porokeisarin erikoisen, eli poron maksaa ja kieltä. Pöytäseura valitsi maltillisemmin Karhunkiertäjän poronkäristyksen.
Kieltä en ollut koskaan aiemmin syönyt ja koko odotusajan toivoin sormet ristissä että se ei vaan tule kielen näköisenä. Kaupan tiskillä näkyvät naudankielet kun eivät ainakaan minussa herätä valtaisaa ruokahalua. No sittenhän se annos tuli siihen eteen, kieli kokonaisena viillettynä… Kylmä tuskanhiki nousi otsalle ja rohkaistuin kokeilemaan kieltä haarukalla. Sellainen pehmeä – ei lihamainen – outo tuntemus, jotenkin tuli aivomassa mieleen. Tässä vaiheessa jo mietin pystynkö syömään tuota ollenkaan. Erittäin pienin paloin lähin liikkeelle ja tunnustelin tuntemuksiani. Syömistä auttoi paahdetut juurekset ja maukas korvasienikastike. Lopulta ne kielen rapsakammat osat olivat kyllä oikein hyvänmakuisia, eniten tökki ulkonäkö ja se outo pehmeän sienimäinen suutuntuma. Maksa meni siinä sivussa kieltä pelätessä, mutta olisi kaivannut puolukkaa seurakseen. Poronkäristys oli luonnollisesti hyvää, vaikka ei vetänyt vertoja maailman parhaalle poronkäristykselle jota Kaamasen Kievarissa tarjoillaan.
Jälkiruokien kohdalla hyvä tunnelma kokikin valitettavasti kovia kun jouduimme odottamaan niitä yli puoli tuntia jonkun koneen temppuillessa keittiössä. Vartin kohdalla tarjoilija kävi pahoittelemassa, mutta olisi toki voinut sanoa odotuksen jatkuvan vielä niin olisimme peruneet jälkkärit pikkumiehen alkaessa jo harmistumaan väsymyksestä. Kun annokset lopulta tulivat tarjottiin hyvityksenä jäätelöannosta 7 kuukauden ikäiselle vauvalle, mikä oli vähintäänkin outoa. No jokatapauksessa Karpaloherkku talon juustocremellä ja mustikka-valkosuklaakakku vaniljajäätelöllä olivat odottamisen arvoiset. Hienon ravintolan tunnelmaa pilasi suuri screeni jolta näytettiin urheilua, se kun ei sopinut lainkaan ravintolan tyyliin ja ilmeeseen. Se sporttibaari kun oli Rukassa ihan erikseenkin.
Yöelämän osalta tuli käytyä lapsivapaana iltana Coloradossa parilla olusella ja Zonessa vauhdikkaammassa menossa. Colorado on sporttibaari joten ihan ok paikka aloitteluun tai parille kaljalle, itse en juurikaan välitä penkkiurheilusta joten siellä en koko iltaa viihtyisi. Zone lupasi heti ovelta lähtien villimpää menoa kun ensimmäisenä narikan jälkeen näkyi turvaohjeet pöydällä tanssimiseen. Zone tarjosikin karaokea ja loppuillasta riehakasta pöydillä tanssimista. Tunnelma oli oikein hyvä ja mukavan vauhdikas ja vielä kun Zonen grilliltä nappasi yöeväät mukaansa niin kokonaisuus oli aika bueno.