Viime viikolla oli itselle harvinainen tilaisuus, eli työmatka. Suuntana oli Tampere – kestosuosikki Suomen kohteista – ja majoituksena uusi tuttavuus Scandic Rosendahl Pyynikin harjulla. Valitettavasti jo etukäteen oli tiedossa, että aikataulu kahden päivän osalta on sen verran tiukka ettei ylimääräiseen Tampereen tepasteluun käytännössä jää aikaa.
Scandic Rosendahl Tampere
Rosendahl oli laskelmieni mukaan seitsemäs hotelli Tampereella missä olen majoittunut. Omilla reissuilla tulee aina valittua keskustahotelli ja siihen nähden tämä on kyllä jo turhan sivussa. Keskustasta noustaan Pyynikille ohi hienojen vanhojen talojen ja läpi metsäisen harjun. Vierellä vilahtaa todella pitkät portaat ja harrastajajuoksija tunteekin heti kummaa halua päästä niitä pomppimaan.
Itse hotelli näyttää ensisilmäyksellä jotenkin ehkä enemmän kongressikeskukselta, mutta käsittääkseni sitäkin se paljon on. Huone oli simppeli, siisti ja todella pieni. Yhdelle tuo meni, mutta esim lastenvaunuja tuonne ei oikein olisi saanut mahtumaan. Aika tuoreeltaan ilmeisesti uudistettu. Hiukan viileä, mutta peitto oli kunnollinen ja paksu.
Rosendahlin pieni huone
Saunatiloissakin tuli käytyä ja uima-allasosastosta täytyy antaa kehuja. Hotellin allastiloiksi melko lailla erinomaiset. Pari allasta joista toisella ainakin ilmoituksen mukaan 20m pituutta, voisi siis uida vaikka matkaakin. Tila muutenkin avara ja oikein viihtyisän oloinen.
Hotellin ravintolassa sai illallisella aivan erityisen hyvää lohitartaria kera rapuaiolin, en ihan heti keksi yhtä hyvää alkupalaa omista ravintolamuistoistani. Täysi kymppi ehdottomasti! Itse pääruokana ollut naudanpihvi ja lisukkeena ollut yksi vajaan sentin paksuinen perunanviipale oli jotenkin hupaisa. Pihvi oli vain hyvää ja siinä se sitten melkein oli, ei täyden kympin kastiketta, eikä itse asiassa edes kypsyysastekaan ollut ihan kohdillaan. Pihviveitsiä ei ravintolassa ollut edes saatavilla, sellaista olisi kuitenkin jopa tarvinnut. Pihvin lisukkeena oli suht mauton sentin paksuinen perunasuikale, sellainen uuniperunan viipale tavallaan. Siis yksi, aivan!
Paappa Music Club
Koska Tampereella tulee käytyä niin harvoin niin siitä tulee myös nauttia kulttuurisesti, suuntasin siis vielä pikapiipahdukselle keskustaan. Kohteena oli Paapan Kapakka, aivan keskellä kaikkea sijaitseva musiikkipubi jonka ohitse jostain syystä lukuisilla Tamperekerroilla olen aina kävellyt. Ihan viihtyisä paikka ja livemusiikki on aina omassa luokassaan, vaikka tyylilaji ei välttämättä olisi se omin.